Mallorcan historia

Mallorcalla on pitkä ja värikäs historia eri kulttuurien ja uskontojen kohtauspaikkana. Keskeisen sijantinsa johdosta saari on joutunut useaan otteeseen Välimerellä hallinneiden kansojen valtapelin pelinappulaksi. Mallorcan historia voidaan jakaa aikakausiksi sitä hallinneiden kansojen ja hallitsijoiden perusteella. Jokainen aikakausi on jättänyt oman leimansa Mallorcan historiaan ja niiden vaikutuksen voi vielä nykypäivänäkin aistia Mallorcan kulttuurissa.

Esihistoriallinen aika

(n. 5000 eaa. - 1000 eaa.)

Mallorcan ensimmäisistä asukkaista ei ole täysin tarkkaa tietoa. Todisteet viittaavat siihen, että ensimmäiset asukkaat asuivat luolissa Sollerin lähellä n. 5000 - 4000 eaa. Ensimmäiset rakennukset rakennettiin kivestä n. 2000-1400 eaa. Tämän jälkeen alkoi ns. talayot-kulttuurin kulta-aika, jonka aikana Mallorcalle rakennettiin kivestä rakennettuja pyöreitä torneja. Osa torneista on edelleen nähtävissä ja niitä on kunnostettu tursitinähtävyyksiksi.

Karthagolaisten valtakausi

(700 - 146 eaa.)

Ensimmäiset Mallorcan ulkopuolelta asuttaneet kansat olivat foinikialaiset ja karthagolaiset. Karthagolaiset hallisivat Mallorcaa ja koko läntistä Välimerta pitkään, pitäen Mallorcaa strategisena sotilastukikohtanaan taistelussa roomalaisia vastaan. Karthagolaisten valtakausi päättyi kun roomalaiset onnistuivat lyömään Karthagon puunilaissodissa 146 eaa.

Roomalaisten valtakausi

(123 eaa. - 700)

Puunilaissotien jälkeisinä vuosina Mallorca oli 20 vuoden ajan merirosvojen hallussa. Roomalaiset sotilaat lopettivat merirosvojen toiminnan vuonna 123 eaa, jolloin yli 3000 sotilasta asettui Mallorcalle asumaan. Roomalaiset perustivat etelään Palman kaupungin sekä pohjoiseen Pollensan kaupungin ja sataman. Mallorcalaiset käännytettiin kristinuskoon vuosien 2 ja 3 aikana, jonka jälkeen roomalaiset hallitsivat Mallorcaa rauhallisissa olosuhteissa usean vuosisadan ajan.
Vuonna 426 vandaalit hallitsivat läntistä Välimerta ja valloittivat Mallorcan hallitsija Gunderichin toimesta. Vandaalit hallitsivat Mallorcaa noin 100 vuoden ajan, jolloin saaren kristityt joutuivat vandaalien vainon kohteeksi. Bysantilaiset valtasivat saaren vandaaleilta vuonna 534, siirtäen vallan takaisin roomalaisten haltuun.

Maurien valtakausi

(700 - 1229)

700-luvulla maurit aloittivat pitkän valtataistelun Mallorcan herruudesta ja onnistuivat valtaamaan saaren vuonna 798. Vuonna 902 Baleaarit liitettiin osaksi arabien hallitsemaa Córdoban kalifaattia, jolloin Al Hawani niminen rikas mauri rakennutti itselleen Almudaina nimisen hallitsijan palatsin Palmaan. Tältä ajalta ovat myös kuuluisat arabikylpylät, joihin turistit voivat edelleen tutustua Palmassa. Maurien valtakausi oli kulttuurillisesti kukoistavaa aikaa ja se on vaikuttanut voimakkaasti Mallorcan kansanperinteisiin, kieleen ja ruokaan.
1000-luvulla Córdoban kalifaatti hajosi pienempiin osiin ja Mallorcalla alkoi levoton aikakausi. Saari toimi merirosvojen tukikohtana vuosien 1087 - 1114 välillä. Pohjois afrikkalaiset muslimiheimot hallitsivat saarta vuosien 1115 - 1203 välillä. Katalonian maurit onnistuivat vielä kerran valtaamaan saaren takaisin. Mauri valtakauden viimeisien vuosien aikana kuvernöörin Abu Yahyan rakennutti Palmaan kolme moskeijaa. Yksi näistä moskeijoista rakennettiin nykyisen Palman katedraalin kohdalle.

Mallorcan itsenäinen kuningaskunta

(1229 - 1349)

Barcelonan jaarli Jaume I 'Valloittaja' valtasi Mallorcan saaren vuoden 1229 joulukuussa ja teki lopun pitkään kestäneestä merirosvouksesta. Ennen kuolemaansa Jaume I jakoi kuningaskuntansa kahtia ja luovutti Mallorcan vanhimman poikansa Jaume II:n hallittavaksi. Jaume II perusti Mallorcan kristityn kuningaskunnan ja rakennutti La Seun katedraalin Palmaan.
Jaume II:n hallinnon aikana itsenäinen kuningaskunta eli ns. kultaista aikaa. Saaren maatalous kukoisti, saarelle perustettiin uusia kyliä, Almudaina muunnettiin upeaksi palatsiksi ja mm. Bellverin linnake rakennettiin. Aragónin kuningaskunta ei voinut hyväksyä itsenäisen Mallorcan menestystä ja saari liitettiin väkisin osaksi Aragónin kuningaskuntaa Llucmayorin taistelussa vuonna 1349.

Espanjan kuningaskunta

Vuonna 1479 Castillan ja Aragónin kuningaskunnat yhdistyivät Espanjan kuningaskunnaksi. Tätä seuraavina vuosina maurit, turkkilaiset sekä pohjois-afrikkalaiset merirosvot yrittivät toistuvasti vallata Mallorcaa. Näinä vuosina saarella tehtiin mittavia linnoitustöitä, mm. Palman ja Pollensan ympärille rakennettiin suuria muureja. Amerikan löytymisen myötä Baleaarit menettivät kaupallista merkitystä ja Mallorcan tilanne alkoi vakiintua rauhallisemmaksi.
1700-luvulla käyty Espanjan sisällissota jakoi mallorcalaiset kahtia. Osa väestöstä kannatti Itävallan dynastiaa, joka olisi sallinut Mallorcalle autonomisen roolin. Toinen osa väestöstä oli Felipe V:n kannalla, joka kannatti ns. absoluuttista monarkiaa. Kun Felipe V:stä tuli sodan päätteeksi uusi kuningas, espanjan kielestä tehtiin Mallorcan virallinen kieli.

1800-luvun alussa käytiin sotaa Napoleonin joukkoja vastaan ja Mallorcalle muuttaa paljon pakolaisia. Pakolaisliikehdintä sai aikaiseksi levottomuuksia ja vuonna 1806 Mallorca menetti kuningas Philipp V:n käskystä kaikki etuoikeutensa ja samalla Palma sai nykyisen nimensä Palma De Mallorca. 1830-luvun lopulla puolalainen säveltäjä Frederic Chopin ja ranskalainen kirjailija George Sand asuivat Mallorcalla Valldemossan kylässä. Turistit voivat edelleen vierailla Chopinin museossa Valdemossassa.

1900-luvun alussa aloitettiin Palman muurien purkutyöt, jotka kestivät aina vuoteen 1934 asti. Samoihin aikoihin vuonna 1933 ensimmäiset turistit löysivät Mallorcan. 1960-luvulla saarelle rakennttiin lentokenttä ja Mallorcalla alkoi varsinainen massaturismi, jolloin mm. El Arenalin, Cala Majorin ja Alcudian seuduille rakennettiin valtavasti hotelleja. Turismi kasvoi nopeasti saaren suurimmaksi elinkeinoksi. Vuosikymmeniä kestänyt massaturismi on valitettavasti jättänyt jälkensä saaren ekosysteemiin. Nykyään turismin kasvua pyritäänkin hillitsemään tiukkojen rakennus- ja vesistönsuojelusäännösten muodossa. Jatkossa Mallorcan suurimpana haasteena onkin säilyttää tasapaino kasvavan turismin ja terveen ekosysteemin välillä.